Akustisen kitaran tunnusmerkkejä ovat sen yleinen muoto, kielten koostumus sekä ennen kaikkea ontto kaikukoppa, joka vahvistaa soitetun äänen. Koko kitaran runko on kaikukoppaa, jossa on kielten alla reikä, jota kautta ääni pääsee kuuluville. Ääni tarvitsee soittimissa aina vahvistuksen, joka kielisoitinten tapaan on perinteisesti kaikukoppa.
Akustisia kitaroita on pääasiallisesti kahdenlaisia; teräs- sekä nylonkielisiä. Teräskielinen akustinen kitara on kooltaan suurempi ja siinä on nimensä mukaisesti teräskielet. Nylonkielinen kitara on tunnettu ns. klassisena kitarana, jolla on teräskielistä vanhempi historia. Sen kielet ovat valmistettu nylonista ja siinä on pehmeämpi sointi sekä soittotuntuma.
Näissä kitaroissa on eroa myös niihin yleisesti käytettävien soittotekniikoiden osalta. Perinteisesti nylonkielistä kitaraa soitetaan sormilla näppäillen kun taas teräskielistä kitaraa soitetaan plektralla. Teräskielisen kitaran tarkoitus on alunperin tuottaa voimakkaampi ääni, jota plektrasoitto tukee entisestään. Toki kumpaakin kitaraa voi soittaa kummalla tahansa tekniikalla mutta nämä ovat perinteiset soittotavat kummallekin soittimelle.
Voit tutustua näppäilyyn alkeisiin tällä kurssilla.
Sähkökitara ja muut sähköiset kielisoittimet eroavat akustisista serkuistaan pääosin niin, että niissä ei ole lainkaan kaikukoppaa. Sen sijaan äänen vahvistukseen käytetään ulkoista sähköllä toimivaa vahvistinta. Sähkökitaraan on rakennettu elektroniset mikrofonit sekä muu laitteisto, jolla kitara saadaan liitettyä vahvistimeen.
Tässä kirjoituksessa käydään eri sähkökitaramallien eroja.
Kun sähkökitaralla soitetaan sävel, poimivat mikrofonit tämän äänen kuljettaen instrumenttikaapelia pitkin vahvistimeen, jossa ääni vahvistuu halutulle volyymille. Sähkökitarassa on myös mikrofonikytkimet, äänen- voimakkuus sekä värin säätimet. Koska sähkökitara ei ole ontto vaan täyttä puuta on se täten myös akustista kitaraa painavampi. Sähkökitaroita löytyy monen eri muotoisina sekä värisinä ja poikkeavat ulkonäön puolesta suuresti akustisista kitaroista.
Tässä kirjoituksessa esitellään niin ikään akustisen sekä sähkökitaran eroja.
Elektroakustinen kitara on moderni akustinen kitara, johon on rakennettu sisään elektroniikka äänen lisävahvistamista varten. Yleisimmin elektroakustiset kitarat ovat teräskielisiä kitaroita mutta niitä löytyy myös nylonkielisinä.
Niin kuin aiemmin todettiin, teräskieliset akustiset kitarat ovat rakennettu tuottamaan kovemman äänenvoimakkuuden. Sisäänrakennettujen mikrofonien avulla ääni saadaan vieläkin enemmän kuuluville sähkökitaran tavoin.
Kitaraan on kiinnitetty mikrofoni, joka on sijoitettu kaikukopan sisään. Sen lisäksi kitaran runkoon on lisätty elektroniikkaa, jolla voidaan säätää äänen voimakkuutta sekä väriä ja usein siinä on lisänä myös kitaranviritin. Kitaran peräosassa on ulostulo, johon saadaan liitettyä instrumenttikaapeli, jolla kitara voidaan liittää vahvistimeen.
Elektroakustista kitaraa käytetään yleisimmin konserteissa, jossa kitara halutaan kuuluviin esimerkiksi muiden soittajien seasta. Kitaraa voidaan soittaa myös mikrofonin edessä, jolla ääni saadaan myöskin hyvin kuuluviin mutta soittimen sisään rakennetun elektroniikan ansiosta ulkoisia mikrofoneja ei tarvita. Tämä vapauttaa soittajan myös liikkumaan vapaasti soittaessaan kun hänen ei tarvitse soittaa koko ajan mikrofonin edessä.
Elektroakustinen kitara voidaan liittää kitaravahvistimeen tai muuhun äänentoistolaitteistoon. Tämän ansiosta soittosaundiin voidaan lisätä keinotekoisia efektejä kuten kaikua, delaytä ja muita äänenmuokkauksia. Tutustu tarkemmin kitaraefekteihin tällä kurssilla.
Elektroakustinen kitara on hyvä valinta esiintyville sekä bändissä soittaville kitaristelle mutta se soveltuu hyvin myös kotisoittoon, mikäli haluat tuoda soittosaundiin vaihtelua äänenmuokkauksen avulla.
-Samuli
Samuli Federley soittaa ja opettaa vauhdikasta kitarointia lapsille ja aikuisille kuudesta kahdeksaan kielellä. Näin myös Rockwayllä.
