Tässä oppaassa on tietoa ensimmäisen rumpusetin hankkimisesta. Käymme läpi rumpusetin osat, mitä kannattaa ostaa, minkä merkkiset rummut ja symbaalit, asiaa sähkörummuista ja rumpukapuloista.

Ennen kuin mietit sitä, mistä löytäisit sopivan rumpusetin, selvitä itsellesi seuraavat asiat:

• Kenelle olet ostamassa rumpusettiä?
• Minkä kokoinen henkilö on kyseessä (rumpujen kokoon vaikuttava seikka)?
• Minkä ikäinen henkilö on?
• Missä kyseinen henkilö aikoo harjoitella rumpujen soittoa (kotona vai treenikämpällä)?
• Millaista musiikkia rumpusetillä on tarkoitus soittaa?
• Ostatko perinteisen rumpusetin vai sähkörumpusetin?
• Ostatko uuden vai käytetyn setin?
• Paljonko minulla on varaa käyttää hankintaan? - Pitääkö säästää vielä?

Rummuston hyvä puoli on se, että ne voidaan räätälöidä rumpalin tyylin ja mieltymyksen mukaan.

Aloittelijalle hyvä rumpusetti

Aloittelijalle hyvä rumpusetti on varmasti erilainen kuin pitkälle ehtineen rumpalin. Aloittelijan setin tulisi olla hyvin pelkistetty, ettei alussa ylimääräiset rummut sekoita soittajan päätä turhaan.

Kun rumpusetti on hankittu, suosittelen tutustumaan Rockway.fi-palvelun kymmeniin rumpukursseihin, joiden avulla soitto sujuu nopeasti, vaikka kotoa käsin. Mukana myös selkeät ohjeet rumpusetin kokoamiseen.

Videolla opettajamme Juha Räsäsen näkemys sähkö- ja akustisista rummuista.

https://youtu.be/lgthq3mMBqs

Suositukset eri ikäisille rumpaleille

Rumpuja ja niiden eri osia on runsaasti eri kokoja. Eri rummut ja symbaalit, kuten esimerkiksi virvelirumpu, esitetään aina rummun halkaisijan mukaan tuumissa (inch).

4-7 -vuotiaille rumpaleille suosittelen seuraavia rumpu- ja symbaalikokoja:

Junior-rummut

• Bassorumpu 16”
• Etutomi 8”
• Lattiatomi 10”
• Virvelirumpu (tunnetaan myös "snare"-nimellä) 10”
• Hi-hat-symbaalit 10 ”
• Komppisymbaali (Crash/Ride) 16”
• Splash-symbaali 10”
• Kevyt hi-hat jalusta (ei kuitenkaan hutera)
• Kevyt suora symbaaliteline (ei kuitenkaan hutera)
• Bassorummun pedaali (ei markkinoiden halvin, 50–70 €:lla saa kunnollisen)
• Kevyt virvelirummun teline (ei kuitenkaan hutera)

8-12 -vuotiaille rumpaleille suosittelen seuraavia rumpu- ja symbaalikokoja:

Jazz- ja fuusiosetit 

• Bassorumpu 18-20”
• Etutomi 10-12 ”
• Lattiatomi 14 ”
• Virvelirumpu (Snare) 13-14”
• Hi-hat-symbaalit 13-14 ”
• Komppisymbaali (Ride) 18-20”
• Crash-symbaali 16”
• Kevyt hi-hat jalusta (ei kuitenkaan hutera)
• Kevyt suora symbaaliteline (ei kuitenkaan hutera)
• Bassorummun pedaali (ei markkinoiden halvin, 50–70 €:lla saa kunnollisen)
• Kevyt virvelirummun teline (ei kuitenkaan hutera)

12:sta vuodesta ylöspäin oleville rumpaleille suosittelen seuraavia rumpu- ja symbaalikokoja, Rock-musiikin soittajille bassorumpukoot 22 tuumasta ylöspäin. Tomeissa tomikoot 12 tuumasta ylöspäin.

Jazz-, fuusio- ja rock-setit

• Bassorumpu 18-24”
• Etutomi 10-14”
• Lattiatomi 14-18”
• Virvelirumpu (snare) 14”
• Hi-hat-symbaalit 14 ”
• Komppisymbaali (Ride) 18-22”
• Crash-symbaali 16-18”
• Keskiraskas hi-hat jalusta
• Keskiraskas symbaaliteline
• Bassorummun pedaali (ei markkinoiden halvin, 50–70 €:lla saa kunnollisen)
• Keskiraskas virvelirummun teline

Suosittelen aloittamaan yhdellä etutomilla ja yhdellä lattiatomilla. Sitten kun settitekniikan perusteet ovat hyvin hallussa kahdella tomilla, voi niitä sitten hankkia lisää.

Hyvin yleistä on kasvattaa sekä etutomien ja lattiatomien määrä kahteen. Perussääntönä on se, että seuraavaksi ostettava tom-tom-rumpu on kaksi tuumaa aikaisempaa suurempi tai pienempi. Itse soitan useimmiten joko kahdella tai neljällä tomilla. Rumpusettieni tomikoot ovat seuraavat: 18-tuumaisen bassorummun kanssa 12” (etutomi) ja 14” (lattiatomi) sekä 20-tuumaisen bassorummun kanssa 10”, 12” (etutomit) ja 14” ja 16” lattiatomit.

Musiikkityylillä on merkityksensä siihen, millaisen setin oikein aikoo hankkia. Mikäli tahtotilana on soittaa Rock-bändissä, niin silloin kannattaa valita 22 tuumainen bassorumpu. Jos soittaja on kooltaan pitkä, voi hän ottaa käyttöön jopa 24 tuumaisen bassorummun. Täytyy kuitenkin muistaa, että olipa tarkoitus soittaa mitä musiikkia tahansa, pitää kaikkien rumpalien osata yleisimmät rumpukompit ja ne voi soittaa millä setillä vaan. Leevi Leppäsen ”Rokkaavat rummut” on jo klassikoksi muodostunut nuottivihko. Loistava uusi oppikirja on myös Juha Tannisen kirjoittama opus nimeltä ”Komppisaurus”. Itse olen käyttänyt opetuksessa molempia kirjoja, mutta Juhan kirja on astetta pidemmälle viety. Siitä riittää riemua vuosiksi. Yhtä tärkeää kuin hyvä setti, on opetella heti soittamaan nuoteista. Se nopeuttaa oppimista huomattavasti.

Minkä merkkiset rummut ostaisin?

Maailmassa on kymmenittäin eri merkkisiä rumpuja. Tunnetuimmilla merkeillä on eri hintaisia rumpuja eri tasoisille soittajille. On huomioitavaa, että symbaalit ovat eri merkkisiä kuin itse rummut. 

Kansainvälisesti tunnettuja rumpumerkkejä ovat mm.

• Gretsch
• Ludwig
• Slingerland
• Yamaha
• Tama
• Drum Workshop (DW) ja tämän sisarmerkki PPD
• Pearl
• Sonor
• Mapex

Kansainvälisesti tunnettuja symbaalimerkkejä ovat mm.

• Zildjian
• Sabian
• Paiste
• Istanbul
• Meinl
• Amedia
• Bosphorus
• UFIP
• Stagg

Symbaaleista

Symbaalit valmistetaan metalliseoksista, usein kuparista ja pronssista. Kalleimmissa symbaaleissa on myös pieniä määriä hopeaa. Halvimmat symbaalit valmistetaan messingistä eikä niiden saundi ole kovinkaan vakuuttava. Symbaaleita valmistetaan sekä käsin takomalla että koneellisesti. Symbaalin paksuus (paino) vaikuttaa sen äänen korkeuteen. Mitä ohuempi symbaali on, sitä matalammalta se soi.

Itse käytän käsintaottuja ja varsin ohuita symbaaleita. Crash-peltien koot vaihtelevat minulla 17-19 tuuman ja komppisymbaali 20-22 tuuman välillä, musiikkityylistä riippuen. Hi-hat-symbaalit ovat minulla 14 ja 15 tuumaisia. Hyvät komppipellit maksavat uutena 350-500 euroa ja käytettynä niitä saa 180-250 euron välistä. Osta hyvät pellit jo alussa, sitä et kadu. Ne säilyttävät aina arvonsa. Messinkipeltejä en suosittele.

Mihin kannattaa kiinnittää huomiota rummustoa valittaessa?

Ensimmäisenä kannattaa varmistaa, että setti on oikeaa puuta. Settejä valmistetaan vaikka mistä seosmassoista, jotta ne saadaan mahdollisimman edullisiksi. Myös puulaatuja on useita.

Tässä hieman tietoa käytetyimmistä puista ja niiden tuomista ominaisuuksista rumpusetille.

Yleisimmät puulajit ovat:

• Koivu (vahvat sekä korkeat että matalat sävyt. Kova ja kiinteä saundi)
• Vaahtera (vahvat matalat ja keskimatalat sävyt. Selkeä lämmin saundi)
• Mahonki (erittäin rikkaat matalat taajuudet, tosi pyöreä saundi)

Huomioi, että rummun tuumakoko vaikuttaa äänen "väriin". Mitä suurempi rumpu, sitä matalampi ja syvempi saundi on.

Mihin kannattaa kiinnittää huomiota virvelirummussa eli snaressa?

Virvelirumpua valittaessa kannattaa kiinnittää huomio seuraaviin seikkoihin:

• Mikä tuumakoko rummussa on? Suosittelen ensimmäiseksi virveliksi 14” x 5,5” tai 14” x 6,5” rumpua (Ensimmäinen numero kertoo rummun halkaisijan koon ja toinen numero virvelin syvyyden).

• Mistä materiaalista rumpu on valmistettu? Valittavana ovat pellistä, teräksestä, alumiinista, kuparista ja pronssista sekä eri puulajeista valmistetut virvelirummut. On makuasia, soittaako metalli- tai puurunkoisella virvelillä. Itse soitan useilla erilaisilla virveleillä, mutta kaikista eniten vaahterarunkoisella virvelillä. Peltistä virveliä en itse ostaisi.

• Montako viritinpesää virvelissä tulisi olla? Suosittelen, että virvelissä on 8-10 virityspesää / kalvo. On olemassa myös kuusipesäisiä rumpuja, mutta ole varovainen niiden kanssa, sillä en ole nähnyt koskaan halpaa kuusi pesäistä rumpua, joka olisi hyvä.

• Millaiset vanteet virvelissä olisi oltava? Mitä paksumpi vanne, sitä korkeampi ja kiinteämpi saundi virvelistä lähtee reunaan lyötäessä. Jos haluat vanhan 1960-luvun saundin, etsi mahdollisimman ohutvanteista virveliä vähillä virityspesillä. Rock-rumpaleille suosittelen valettuja vanteista, koska ne tuottavat tiukimman saundin silloin, kun lyödään sekä kalvoon että vanteeseen yhtäaikaa.

• Varmista, että virvelin mattokoneisto on jämäkkä, eikä sen mikään osa heilu lukuun ottamatta itse maton nostajavipua. Usein edullisissa rummuissa on niin kevyt koneisto, että se ei kestä rasitusta kauaa ja silloin on heti rumpuhuollon paikka ja raha palaa.

• Varmista, että virvelirummun kehikon alaosassa on kummassakin kahden puolen pieni syvennys, jossa kulkee virvelirummun koneiston mattoa kannattavat narut tai muoviliuska. Tämä ns. Snare bed on olennainen asia virvelin saundin muodostumisessa. 

• Ostaessasi virvelirumpua – samoin kuin mitä tahansa rumpua, kysy myyjältä, millaiset viisteet (rummun rungon reunat) rummussa ovat, Mikäli myyjä ei tiedä sitä, pyydä häntä näyttämään rumpujen esite tai poistamaan rumpuavaimella virvelin kalvo. Perussääntö viisteestä on, että mitä terävämpi viiste on, sitä terävämpi rummun ääni on. Vastaavasti pyöreäviisteinen rumpu antaa pyöreämmän ja myös vähän vanhahtavan rumpusaundin, josta monet pitävät (kuten minä).

Mitkä kalvot rummuissa olisi syytä olla?

Rumpukalvot ovat se rumpusetin osa, mitä kapuloilla lyödään. Ne ovat kitaran kielten tapaan kulutustavaraa, joita pitää tietyin väliajoin myös vaihtaa. Kalvoja on monia erilaisia ja esimerkiksi niiden paksuudella ja virityksellä on olennainen vaikutus rumpusetin sointiin.

Tässä on rumpujenomistajan piilevä rahanviejä. Ellet tiedä, mitkä kalvot sinulla tulisi olla rummuissasi, tulet tuhlaamaan pitkän pennin oikeita kalvoja etsiessäsi. Ja kalvot eivät ole mitään aivan edullisia, varsinkin jos tuumakoot rummuissa ovat suuret. Tässä muutama vinkki, jolla säästät rahaa:

• Valitse hyvän valmistajan valmistama kalvo. Tunnetuimmat valmistajat ovat Remo ja Evans.

• Jos haluat soivan rummun, valitse silloin yksikerroksinen kalvo. Virvelissä mielestäni yksikerroksinen kalvo valkoisella pinnoitteella toimii kaikissa tilanteissa. Tomeissa voi olla joko kirkas muovikalvo tai pinnoitettu. Nämä kalvot toimivat hyvin, jos soittamasi musiikki on esim. bluesia, rock & rollia, kantria, jazzia, fuusiojazzia, progea, soulia, hip hoppia tai funkya.

• Jos haluat syvyyttä ja tanakkuutta rumpusaundiisi, hanki silloin rumpuihin kaksikerroskalvot. Tällöin musiikkityylisi on todennäköisesti raskaampaa rockia, metallia tai vahvasti särökitaravetoista musiikkia, jolloin rumpuja soitetaan varsin voimakkaasti.

Huomioitavaa on, että liiaksi soivia rumpuja voidaan vaimentaa usein eri tavoin. Vaihtoehtoisista vaimennustavoista löytyy paljon tietoa netistä.

Erityishuomio kannattaa laittaa tähän seuraavaan asiaan. Opettele virittämään rumpujen kalvot. Hyvällä vireellä huonommatkin rummut soivat hienosti. Katso Rockwayn sivustolta opetusvideo aiheesta.

Asun kerrostalossa, eikä siellä voi soittaa oikeaa rumpusettiä? - Sähkörummuista

Suuri osa ihmisistä asuu kerrostaloissa, joten pulma on hyvin yleinen. Vaihtoehto perinteisille rummuille ovat sähkörummut. Tällaiset hankkiessaan poistuu myös ongelma treenikämppämatkoista ja vuokrista, sillä harjoittelu tapahtuu kotona. Kuten perinteisessä rumpusetissä, on sähkörummuissakin eroavaisuuksia ja laatuja joka lähtöön.

Sähkörumpujen osalta puhutaan ns. "padeista" (pad). Sähkörummut eivät ole varsinaisia rumpuja, joten niiden osista puhutaan rumpupadeinä.

Tässä muutama vihje sähkörumpujen ostajalle:

• Älä osta edullisimpia settejä. Halvalla ei vain saa hyvää – ei edes aika hyvää.

• Luota valtamerkkeihin, joita ovat mm. Roland, Yamaha ja Alesis

• Varmista, että ainakin virvelipadissa on ns. mesh head-verkkokalvo parantamaan soittotuntumaa. Itse suosittelen, että kaikissa padeissa olisi mesh head-kalvot.

• Mittaa, että virvelipadin halkaisija on vähintään 8 tuumaa. Itselläni on 14 tuumainen, mutta se on tosi arvokas. Mitä suurempi, sen parempi ja hintavampi padi on.

• Varmista, että sähkörumpusetin kehikko on tarpeeksi laaja, jotta saat saman tuntuman soittoon, kuin soittaisit oikeilla rummuilla. Katso, että virvelipadille on oma kiinnityspuominsa.

• Varmista, että rumpumoduulissa eli keskusyksikössä on tarpeeksi aidon rumpusetin kuuloisia saundeja. Yleensä kaikissa moduuleissa on satoja valmiita settisaundeja. Kalliimmissa saat säätää saundeja rajattomasti sekä yhdistellä saundeja keskenään. Hyvissä keskusyksiköissä on myös paljon valmiita jamikappaleita, joiden mukana voit harjoitella soittamista. Varmista, että moduulista löytyy metronomi helposti, sillä siitä tulee paras kaverisi, joka pitää sinut aina rytmissä harjoitellessasi.

• Katso, että setissä on kunnolliset symbaalipadit. Yleensä halvimmissa seteissä on vain sellaiset kolmiota muistuttavat kappaleet symbaaleja esittämässä. Katso, että saat kokonaisen symbaalin, jolloin tasapaino kompatessa on parempi. Huomioi myös se, että symbaali ei ole liian pieni. Hi-hat-padin on hyvä olla minimissään 10 tuumainen ja komppi-  ja Crash-padien 12. Varmista, että symbaalipadeissa on myös Choke-lyöntimahdollisuus eli kun lyöt symbaalia, voit sammuttaa lyöntiäänen tarttumalla symbaalin reunaan.

Huomio, että ostaessasi sähkörumpusettiä, tarvitset sen lisäksi bassorummun pedaalin, rumpupenkin ja vaihtoehtoisesti kuulokkeet tai sähkörumpuvahvistimen. Rumpupenkkiin kannattaa myös satsata euroja. Ajattele, että istut setin takana jopa useita tunteja päivässä. Osta siis tukeva ja mukavalta tuntuva penkki.

Mitä muuta tarvitsen?

Mikäli haluat oikeasti tulla rumpaliksi, osta myös seuraavat asiat ja käytä niitä joka päivä:

• Kapuloita (nuorelle soittajalle ohut kapula, esim. 7A tai 7B)

• Harjoitusalusta, jota voi kuljettaa aina mukana. Harjoitusalusta on pieni puusta ja kumimassasta tehty padi, mihin voi harjoitella lyöntejä ja rytmejä.

• Rumpuavain virittämiseen ja kalvojen vaihtoon

• Vispilät (ota vispilät heti haltuun eikä vasta pappana!). Vispilät ovat vaihtoehto kapuloille.

• Metronomi (lataa puhelimeesi metronomiapplikaatio ja pidä kuulokkeet mukana)

• Rockwayn rumpukurssit 😉
  
  

Paljonko rumpusetti maksaa? - Juuri niin paljon kuin sinulla on rahaa ja vähän enemmän!

Rumpujensoitto ei ole mikään maailman halvin harrastus. Rumpujen hankinnassa on oltava siis paljon tietoa takana ennen setin hankintaa. Itse suosittelen käytetyn rumpusetin hankintaa, koska silloin on mahdollisuus saada suunnilleen käytetyt rahat takaisin, mikäli soittoharrastus loppuisi jostakin syystä tai tekee vain muuten mieli vaihtaa settiä. Uudet aloittelijoille suunnatut rumpusarjat ovat niin kovassa kilpailussa eri merkkien kesken, että laatu on kärsinyt usealla valmistajalla ja tuotanto on siirretty sinne, missä se on halvinta. Usein kalliimmat setit tehdään eri maassa kuin edullisemmat.

Minä varaisin ensimmäistä settiä varten 800-1200 €. Tällä hinnalla saa jo uuden aloittelijasetin ja symbaalit telineineen, mutta ei kovin hyvää settiä eikä kummoisia peltejäkään. Jos tuon rahamäärän laittaa käytettyjen markkinoiden rumpusettiin, niin jo alkaa löytyy hyvää soitinta. Nyt ei kannata yrittää säästää rahoja ja ostaa, sitä edullisinta käytettyä settiä. Ne ovat juuri niitä uutena halpoina ostettuja settejä, jotka ovat myyty sen takia, kun soittointo on loppunut heti kättelyssä. Kukaan ei jaksa kuunnella huonosaundisia rumpuja. Sama kun hakkaisi pahvilaatikkoja ja kattiloita. Se ei ole musiikkia vaan metelöintiä. Käytä eniten rahaa virvelirumpuun sekä hihat- ja komppisymbaaleihin. Noihin kolmeen asiaan saa menemään helposti puolet budjetista ja niin kuuluukin mennä. Ne ovat tärkeimmät asiat rumpukompissa ja niitä soitetaan koko ajan. Seuraavaksi tärkeysjärjestyksessä on bassorumpu. 

Hyviä paikkoja etsiä käytettyjä rumpusettejä ovat mm. muusikoiden.net ja facebookin rumpukirppis. Opettajilla ja ammattilaisilla on myös usein itsellään joku vanhempi setti, josta he saattavat luopua. Ole vain rohkea ja kysy - me rumpalit olemme pääsääntöisesti hyvin leppoisaa ja auttavaista väkeä. Minä voin neuvoa rumpuhankintoihin liittyvissä asioissa sinut oikeille apajille. Laita vain viestiä vaakajan@gmail.com.

Tärkein vinkki

Treenaa enemmän kuin kukaan muu – ja metronomin kanssa.

Tervetuloa rumpalien – suurten soturien joukkoon!

Kuka on Jan Vaaka?

Jan Vaaka on kokenut monipuolinen rumpali ja lyömäsoittaja. Hän soittanut rumpuja yli 40 vuotta lukemattomissa eri kokoonpanoissa niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Jan Vaaka on opettanut rumpujensoittoa lähes 30 vuotta ja tehnyt noin 4000 keikkaa. Jan Vaaka tunnetaan myös äänite- ja tapahtumatuottajana. Nykyään hänet näkee useasti lyömäsoittajana latinalaisamerikkalaisten soitinten parissa. Hän on toiminut rumpujen ja lyömäsoitinten maahantuojan roolissa sekä vastannut rumpujen myynnistä ja huolloista. Jan Vaaka on soittanut Yamaha, Tama, Slingerland ja Gretsch-merkkisillä rummuilla sekä Zildjian, Sabian, Bosphorus, Meinl ja Amedia-symbaaleilla.