Ensimmäinen keikka on aina suuri merkkipaalu muusikon uralla. Sitä varten on tehty valtavasti töitä ja keikalla työn tulokset pääsevät käytäntöön. Itse keikan järjestäminen on usein monivaiheinen tapahtuma, josta voit lukea lisää tästä kirjoituksesta.
Suurin osa artisteista muistaa ensimmäisen keikkansa vaikka siitä olisi aikaa vuosikymmeniä. Monessa tapauksessa koko siihenastinen harjoittelu on tähdännyt tähän keikkaan ja sen jälkeen mikään toinen keikka ei tunnu aivan samalta.
Keikasta oppii paljon itsestä; miten soitto sujuu tässä uudessa tilanteessa, jossa esiinnytään elävälle yleisölle? Siihen miten ensimmäisestä keikasta selviytyy voi paljon vaikuttaa itse. Osaan keikan sujuvuuteen vaikuttavista tekijöistä ei pysty suoraan vaikuttamaan mutta moneen pystyy ainakin välillisesti.
Esiintymisjännistystä kokee jokainen ihminen jossain vaiheessa elämäänsä. Sen kokeminen on hyvin yksilöllistä ja sitä ei saa joissain tapauksissa koskaan kokonaan kitkettyä pois. Toisaalta siitä ei täysin tarvitsekaan päästä eroon. Moni muusikko kokee, että pieni jännitys aktivoi soittajan terävimmilleen ja se pitää hyvällä tavalla varpaillaan. Mikäli esiintymistilanne on täysin rento voi se näyttäytyä laiskanoloisena esiintymisenä. Tämä ei tietenkään päde jokaisessa tapauksessa mutta kevyttä jännitystä voi vaalia ja ottaa siitä kaikki tehot irti.
Osittain esiintymisjännitys on luonnollinen kehon tapa reagoida jännittävään tilanteeseen. Keho kokee tämän ikään kuin vaaratilanteena, jossa se valmistautuu taistelemaan. Syke on korkealla, suuta kuivaa ja adrenaliinia erittyy elimistöön. Tämä saattaa näyttäytyä tärinänä, levottomuutena tai huonona olona. Kyseessä on eräänlainen stressitila, jossa hengitys myös muuttuu pinnalliseksi.
Kun tunnistat tämän reaktion itsessäsi, pysähdy hetkeksi ja hengitä syvään. Keskity syviin ja pitkiin hengenvetoihin, joiden jälkeen voit rauhallisesti tyhjentää keuhkot. Pyri keskittymään vain hengitykseen ja tyhjentää ajatuksesi. Todellisuudessa mitään vaaraa ei ole ja voit muistuttaa tästä itseäsi.
Esiintymisjännitys yleensä johtuu täysin psykologisista seikoista. Soittaja saattaa itse maalailla ajatuksia pieleen menevästä esityksestä. Pyri pysäyttämään tämänkaltaiset ajatukset ja käännä ne positiivisiksi sekä kannustaviksi. Voit kehua itseäsi siitä, että olet päässyt tähän pisteeseen ja pääset jakamaan yhteisen musiikillisen kokemuksen niin muiden soittajien kuin yleisönkin kesken.
Keikan sujumiseen sekä esiintymisjännitykseen vaikuttaa eniten se, miten hyvin olet harjoitellut omat osuutesi esitettävästä musiikista. Mikäli olet esiintymässä yhtyeen kanssa myös yhteinen harjoittelu on tärkeää. Silloin ei riitä, että hallitsee vain omat osuutensa vaan koko bändin on osattava soittaa kappale niin kuin kuuluu.
Monesti suuri osa esiintymisjännityksestä perustuu pelkoon siitä, että tekee virheitä keikalla. Mahdollisimman hyvällä harjoittelulla luot varmuutta soiton sujumiseen. Pyri harjoittelemaan kappaleet ulkomuistiin niin, ettet tarvitse nuotteja keikalla. Toki on sallittua käyttää turvana muistiinpanoja lavalla mutta niihin ei kannata täysin turvautua. Se lisää usein yllättäen epävarmuutta soittoon eikä näytä esiintymiseltä vaan nuottien lukemiselta lavalla.
Mikäli mahdollista, harjoittele kappale ulkomuistiin niin hyvin, ettet edes tarvitse sen soittamiseen bändiä. Harjoittele sen soittamista esimerkiksi metronomin tahdissa jolloin et voi nojata muihin soittajiin. Tämä tekee soittamisesta hyvin varmaa ja unohdusten todennäköisyys vähenee. Mikäli kappaleessa on pienikin kohta, jossa et ole aivan varma, mitä tulee soittaa tulee tässä kohtaa suurella todennäköisyydellä virhe keikkatilanteessa. Joten perusteellisessa harjoittelulla lisäät varmuutta soittosuoritukseen sekä vähennät esiintymisjännitystä.
Kenties yksi turhauttavimmista keikkaa haittaavista asioista on kun kesken esityksen soitin hajoaa. Kitaristilla saattaa mennä kitarasta kieli poikki tai rumpalilla katketa kapula. Varautumalla yleisimpiin tämänkaltaisiin tilanteisiin lisäät varmuutta keikan sujumiseen.
Mikäli olet kitaristi ja omistat kaksi kitaraa, kannattaa kumpikin ottaa keikalle mukaan. Vaihda kitaraan uudet kielet muutama päivä ennen keikkaa ja soittele sitä, jotta kielien vire asettuu uusille kielille. Viritä kitaran huolella ennen keikkaa ja voit tarkistaa virettä keikan aikanakin viritysmittarista. Tarkista myös, että kaikki kitaran säätimet toimivat eivätkä rohise. Testaa myöskin, että kitarapiuha toimii moitteettomasti ja että sinulla on useampi plektra mukana.
Olen nähnyt usealla keikalla aloittelevien bändien kanssa, miten kitaristilla on kitara epävireessä tai kieli katkeaa kesken esityksen. Pahimmillaan esitys loppuu tähän mikäli varakitaraa ei ole mukana. Joskus on plektra tippunut kesken kappaleen lattialle eikä kitaristi löydä sitä, jolloin se väistämättä vaikuttaa keikan kulkuun. Muutamassa tapauksessa keikka on voinut mennä pieleen koska soittopiuhat ovat epäkunnossa. Kaikkiin näihin voi varautua etukäteen.
On myös melko tyypillistä, että rumpalilla katkeaa kapula yllättäen kesken soiton. Tällöin on hyvä olla extrakapuloita käden ulottuvilla. Toisinaan myös jokin rumpusetin symbaaleista on tippunut maahan kesken kaiken, joka johtuu siitä, ettei niiden kiristysruuvien kireyttä ole tarkistettu ennen keikkaa. Näihin on helppo varautua ennen soiton aloittamista.
Itselläni on kerran kitaravahvistimesta hajonneet sen sisällä olevat putken kesken kappaleen. Tällöin vahvistimesta tulee käyttökelvoton ja esitys loppuu siihen. Tähän voi varautua pitämällä vahvistin niin ikään huollettuna. Tietenkään aivan kaikkeen ei voi varautua mutta näihin yleisimpiin yllätyksiin voi melko pienellä vaivannäöllä valmistautua.
Kun keikkapäivä koittaa, kuuluvat siihen tietyt aikataululliset asiat, joiden myötä törmäät termistöön, joka on hyvä hallita. Yleensä keikkapäivä alkaa kokoontumisella keikkapaikalla, jolloin suoritetaan load-in. Tämä tarkoittaa kaikkien soittolaitteiden kantamista lavalle tai keikanpaikan sisään. Tähän yleensä varataan aikaa tunti tai kaksi. Siihen luetaan mukaan laitteiden kasaus kuten rumpujen ja vahvistimien asentaminen soittovalmiuteen.
Monesti keikkapaikka saattaa pyytää ennen keikkapäivää bändiltä technical riderin eli tekniikkaraiderin. Tällä he haluavat etukäteen selvittää, mitä kaikkia laitteita bändin mukana on tulossa, jotta he voivat varautua tähän. Bändi voi myös esittää keikkapaikalle pyynnön, mitä he tarvitsevat keikan soittaakseen. Tässä on hyvä selvittää mm. kuinka monta sähköpistoketta tarvitaan sekä mitä soittajia on keikalle tulossa.
Parhaassa tapauksessa bändi voi pyytää myös backstage eli takahuone raiderin, johon voi sisällyttää esimerkiksi pyyhkeitä, juomaa sekä ruokaa. Keikkapäivänä ei kannata syödä raskaasti koska se saattaa keikan tiimellyksessä tuoda soittajalle huonon olon. Kevyt ateria pari tuntia ennen esiintymistä on yleensä hyvä vaihtoehto.
Load-inin jälkeen paikalle saapuu yleensä miksaaja, joka hoitaa keikalla äänentoiston mikäli bändi ei hoida sitä itse. Kannattaa varmistaa keikkapaikalta, onko siellä talon puolesta PA-laitteistoa vai täytyykö se tuoda sinne itse. PA-laitteisto tarkoittaa äänentoistolaitteistoa, johon kuuluu yksinkertaisimmillaan kaiuttimet sekä mikseri. Monella bändillä on oma PA, jolloin voi monipuolisemmin keikkailla myös paikoissa, joissa sellaista ei ole. Äänentoistolaitteistoja voi myös vuokrata sopuhintaan, jolloin sellaista ei välttämättä tarvitse hankkia omaksi.
Toisinaan keikkapaikalla voi olla myöskin oma backline. Tämä tarkoittaa, että talon puolesta löytyy rumpusetti, kitara- ja bassovahvistimet, kosketinsoittimet sekä mikrofonit tai osa näistä. Voit kysyä paikanpäältä, miltä laitteita heiltä löytyy ja käyttää mahdollisesti niitä. Tällöin vältyt omien laitteiden roudaamiselta eli kuljettamiselta ja kantamiselta. Välillä kuitenkin soittajat haluat tuoda paikalle omat ja tutut laitteensa, jolloin se on kunkin oma päätös.
Soittokamojen kasauksen jälkeen vuorossa on soundcheck. Siinä tarkistetaan, että kaikki laitteet toimivat ja asennetaan eri soittimien äänentason välille hyvä balanssi. Rumpuihin asennetaan mikrofoneja, jotta kaikki setin eri osat saadaan tasapuolisesti kuulumaan. Myöskin muut soittimet mikitetään, eli kitara- ja bassovahvistimien eteen laitetaan mikrofonit, jotta miksaaja voi säätää niiden äänentason sopivaksi suhteessa rumpuihin. Kun hyvä balanssi on saavutettu, älä enää koske vahvistimen säätimiin!
Soittajien eteen lavalle yleensä sijoitetaan lattialle ns. lavamonitorit, joiden kautta soittaja kuulee itsensä sekä muut soittajat. Mikäli haluat kuulla jotakin soittajaa paremmin, älä pyydä häntä kääntämään vahvistintaan kovemmalla vaan pyydä miksaajaa nostamaan häntä kovemmalle omassa monitorissasi. Hänen tehtävänsä on luoda hyvä äänentason balanssi niin lavalle kuin yleisöönkin.
Talon henkilöön kuuluu usein keikan osalta miksaaja, joka huolehtii ääneen liittyvistä asioista sekä valovastaava, joka hoitaa lavan valaistuksen. Aina työntekijöitä ei kuitenkaan ole, jolloin bändin on hyvä osata hoitaa oma äänentoistonsa. Aivan pienillä keikoilla voi riittää, että vain laulajan mikrofoni on liitetty PA-laitteistoon. Käydessäsi muiden keikoilla voit tarkkailla, miten edellä mainitut asiat hoidetaan. Usein tarkkaleimalla voi oppia paljon ja soveltaa oppimaansa omaan tekemiseen.
Hyviä keikkoja!
-Samuli
Lue myös: Inspiraatio takaisin treenaamiseen
Lue myös: Oma tieni ammattikitaristiksi
Samuli Federley soittaa ja opettaa vauhdikasta kitarointia lapsille ja aikuisille kuudesta kahdeksaan kielellä. Näin myös Rockwayllä.
